Maailmalla ja meillä Suomessa on kampanjoitu, jotta ihmiset tulisivat tietoiseksi siitä tosiasiasta, että lääkitty hiv ei tartu. Ydinviesti on, että hi-virusten ollessa alle mittausrajan, hiv ei tartu edes seksissä ilman kondomia. Hiv-lääkitys saa virustasot laskemaan alle mittausrajan. Joskus tämä herättää pohdintaa siitä, että voisiko erittäin alhainen virusmäärä vaikuttaa myös hiv-testin tulokseen? Muuttuuko hiv-testi negatiiviseksi, kun ihminen on toimivalla hiv-lääkityksellä?
Hivin testauksessa verestä etsitään hivin vasta-aineita
Vastaus yllä olevaan kysymykseen on ei. Hiv-testin tulos ei koskaan muutu negatiiviseksi, vaikka virukset ovat mittaamattomissa. Hiv-testauksessa käytetään testejä, joiden avulla verestä etsitään hivin vasta-aineita, osa testeistä etsii verestä myös antigeenejä. Yleisimmin hiv-testauksessa käytetään yhdistelmätestiä (HivAgAb, joka etsii verestä sekä vasta-aineita että antigeenejä. Hiv-testi on yleisesti suoniverinäyte ja se otetaan useimmiten kyynärtaipeesta. Matalan kynnyksen toimipisteissä käytetään ensisijaisena tutkimusmenetelmänä hiv-pikatestiä. Pikatestissä näyte otetaan yleisimmin sormenpäästä, pieni määrä verta riittää ja testituloksen valmistuminen kestää käytettävästä testistä riippuen 1-20 minuuttia. Hivpointilla on käytössä pikatesti, joka etsii verestä hivin vasta-aineita ja valmistuu noin minuutissa. Markkinoilla on myös pikatestejä, jotka etsivät verestä vasta-aineiden lisäksi antigeenejä.
Usein ajatellaan, että hiv-testi etsii viruksia veressä, mutta siitä ei suinkaan ole kyse. Hiv-testi on kehitetty löytämään hivin vasta-aineita. Tämä on yksi syy sille, miksi hiviä ei voida testata heti riskitilanteen jälkeen, tai miksi negatiivista testitulosta voidaan pitää varmana vasta kolme kuukautta viimeisimmän riskitilanteen jälkeen. Keho alkaa tuottaa vasta-aineita pikkuhiljaa tartunnasta, joten niitä ei ole mahdollista löytää testissä heti riskitilanteen jälkeen.
Vasta-aineiden lisäksi hiv-testissä voidaan etsiä hivin antigeenejä. Antigeenejä saattaa olla havaittavissa ennen vasta-aineita, jolloin testitulos viittaa vähän aikaa sitten saatuun tartuntaan. Hiv-tartunta todetaan kuitenkin vasta silloin, kun vasta-aineita löytyy verinäytteestä. Positiivinen testitulos varmistetaan aina uudella näytteellä. Suurimalla osalla vasta-aineet ovat näkyvissä, kun tartunnasta on kulunut kuusi viikkoa, mutta vasta-aineiden ilmenemisessä voi mennä pidempäänkin. Tämän takia negatiivista testitulosta, joka on saatu kolme kuukautta viimeisimmästä riskitilanteesta, pidetään varmana. Hiv-testiin voi kuitenkin hakeutua jo 4-6 viikkoa riskitilanteesta, ja mikäli tulos on negatiivinen, tulisi se varmistaa uudella testillä kolme kuukautta riskitilanteesta. Tänä aikana on syytä käyttää seksissä kondomia tai suuseksisuojaa. Anaaliyhdynnässä tulee käyttää runsaasti vesiliukoista tai silikonipohjaista liukuvoidetta kondomin kanssa.
Mitä vasta-aineet ovat?
Keho pyrkii pääsemään viruksesta tai tulehdustilasta eroon tuottamalla vasta-aineita. Tämä on kehomme puolustusjärjestelmän tärkeä tehtävä. Vaikka sairaus tai tila itsessään paranisi, vasta-aineet jäävät kehoomme loppuiäksi tai vähintään vuosiksi, sillä niiden tarkoituksena on suojata meitä samaa hyökkäystä vastaan. Vasta-aineet, joita keho kehittää hi-virusta vastaan, eivät häviä kehosta, vaikka hiv-tartunnan saanut olisi toimivalla lääkityksellä, jonka ansiosta virustaso laskee alle mittausrajan. Hiv-pikatestin tulos on siis edelleen positiivinen, sillä testi ei etsi verestä viruksia vaan hivin vasta-aineita.
Hi-virus ei häviä kokonaan elimistöstä
Hi-virusten määrää veressä mitataan eri laboratoriokokeella, kun mitä käytetään hiv-testauksessa. Virustasoja mitattaessa ollaan kiinnostuneita siitä, kuinka paljon viruskopioita on yhdessä millilitrassa verta. Kun ihmisellä on todettu hiv-tartunta, hoito aloitetaan ja hän käy 3-6 kuukauden välein verikokeissa, joissa mm. seurataan veren virustasoa. Suomessa käytössä olevat testit eivät löydä virusta, kun viruskopioita on alle 20 yhdessä millilitrassa verta. Kyseessä on erittäin tarkka testi. Useissa tutkimuksissa on todettu, että kun viruskopioita on alle 200 yhdessä millilitrassa verta, ei hiv enää tartu. Vaikka virukset ovat alle mittausrajan, on hiv tartunnan saaneella kuitenkin pieni määrä virusta elimistössään ja jos lääkitys lopetetaan alkavat virukset nopeasti lisääntymään.
Hiv-lääkityksen, eli antiretroviraalisen (ARV) lääkityksen tarkoituksena on laskea virustasot mahdollisimman matalaksi veressä ja muissa kehon nesteissä. Ilman lääkitystä virus kopioi itseänsä ja tuhoaa kehon puolustusjärjestelmän kannalta erittäin tärkeitä valkosoluja. Tämä johtaa vuosien kuluessa kehon puolustusjärjestelmän heikkenemiseen ja lopulta romahtamiseen, minkä jälkeen ihminen sairastuu hengenvaarallisiin infektioihin (aids-vaihe). Onneksi lääkitys on nykyään niin tehokas, että hiv-tartunnasta ei välttämättä tule mitään oireita ja ihminen voi elää täysipainoista elämää, koskaan päätymättä aids-vaiheeseen. Tällöin hiv ei vaikuta elinikäodotteeseen.
Missä hiv-testiin?
Hiv-testissä voi käydä terveyskeskuksissa, sukupuolitautien poliklinikoilla, Hivpointilla, SPR:n pluspisteillä, opiskelijaterveydenhuollossa, huumeiden käyttäjille suunnatuilla terveysneuvontapisteillä sekä yksityisillä lääkäriasemilla. Lisäksi hivin voi testata kotitestillä, joita on myynnissä Hivpointin verkkokaupassa ja osassa apteekeista. Jos ostaa netistä kotitestin, jolla ei ole suomalaista maahantuojaa, tulisi varmistaa, että testi on CE-merkitty. Hiv-testiin kannattaa hakeutua, mikäli on ollut seksiä ilman kondomia tai suuseksisuojaa. Myös yhteiset välineet huumeiden käytössä ovat riski hivin suhteen. Hiv on Suomessa harvinainen sairaus, ja seksitavoilla on merkitystä tarttuvuuden kannalta. Jos ihminen kuuluu erityiseen riskiryhmään hivin suhteen, voidaan harkita myös ennaltaehkäisevää prep-lääkitystä. Kondomi, liukuvoide ja suuseksisuoja suojaavat myös tehokkaasti hiv-tartunnalta ja muilta seksitaudeilta.