Hivpointissa ja Positiiviset ry:ssä kirjoitetaan lyhenteet “hiv” ja “aids” pienillä kirjaimilla. Samalla tavalla toimivat vastaavat järjestöt myös muissa pohjoismaissa. Siinä vaiheessa, kun hiv alkoi muodostua maailmanlaajuiseksi pandemiaksi 1980-luvulla, hiv ja aids kirjoitettiin aina huomiota herättävästi isolla (HIV/AIDS), myös järjestöissä.
Allekirjoittaneella ei ole tiedossa tarkkaa ajankohtaa, milloin suomalaisissa hiv-työtä tekevissä hiv alettiin kirjoittaa pienellä. Asian selvittäminen vaatisi tarkempaa tutkimusta, mutta näkemistäni asiakirjoista (kuten vanhoista Aids-tukikeskuksen toimintakertomuksista) huomaa kuitenkin, että jo 1980-luvun lopulla pienellä kirjoittamista alkoi esiintyä jonkin verran. Suomessa pienellä kirjoittaminen on vakiintunut hiv-työtä tekevissä järjestöissä vähitellen käyttöön 1990-luvun kuluessa.
Englanninkielisissä teksteissä hiv ja aids kirjoitetaan edelleen isolla, ja tämä käytäntö näyttää olevan vallitseva myös monissa englanninkielisissä hiv-järjestöissä. Suomessakaan kaikki tahot eivät ole siirtyneet pienellä kirjoittamiseen, vaan lääketieteellisissä teksteissä ja myös terveydenhuollon asiakirjoissa hiv ja aids kirjoitetaan lähes aina isoilla kirjaimilla. Mediassa näkee sekä pienellä että isolla kirjoittamista.
Ei ole mitään pakottavaa syytä kirjoittaa lyhenteitä “hiv” ja “aids” isolla
On hyvät perustelunsa sille, miksi kirjoitamme ja suosittelemme muitakin kirjoittamaan hivin ja aidsin pienellä. Hiviin on liittynyt voimakasta stigmaa. Tämä stigma on olemassa edelleenkin, mutta erityisen räikeää se oli 1980- ja 1990-luvuilla. Tuolloin hiv-järjestöt pyrkivät vähentämään hiviin liittyvää stigmaa ja tarpeetonta erityishuomiota eri tavoin. Järjestöissä ajateltiin, että hiviin ja aidsiin liittyvä stigma ja erityishuomio väheni osaltaan, kun siirryttiin kirjoittamaan hiv ja aids pienellä. Stigma on vaikeuttanut hivin ennaltaehkäisytyötä, mutta keskeisimmin se on vaikuttanut hiv-positiivisten ihmisten elämään. Erityisen leimaavalta ja osoittelevalta näyttää, kun hiv-tartunnan saaneesta kirjoitetaan asiakirjoissa ja vaikkapa mediassa ”HIV-positiivinen”.
Ihminen, joka on saanut hiv-tartunnan, elää tartuntansa kanssa koko elämänsä, mutta tuo elämä ei ole millään tavalla vaarallista tai sellaista, että se pitäisi erityisesti nostaa esille isolla kirjoittaen.
Käyttämällämme kielellä on merkitystä
Järjestöissä ymmärrettiin onneksi jo 1990-luvulla, että emme tarvitse isoja kirjaimia, vaan voimme yhtä hyvin kirjoittaa: hiv-positiivinen, hiv-tartunta, hiv-testi, hiv-riski, hiv, hivistä, hiviin jne. Yksi perustelu hivin isolla kirjoittamiselle on ollut se, että se on lyhenne. Tätä periaatetta ei ole kuitenkaan systemaattisesti seurattu kaikkien muiden sanojen tai sairauksien kirjoittamisen osalta. Hiv voidaan Suomen kielitoimiston mukaan kirjoittaa sekä pienillä että isoilla kirjaimilla. Kun otetaan huomioon, että käyttämällämme kielellä on vaikutusta, suosittelemme käyttämään sitä kirjoitusasua, joka aiheuttaa vähiten stigmaa, eli kirjoitetaan lyhenteet hiv ja aids aina pienellä.
Teppo Heikkinen
Hivpointin asiantuntija
Käyttämällämme kielellä on vaikutusta, joten käyttäkäämme siis kieltä, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän stigmaa.
Teppo Heikkinen