Hiv, raskaus ja imetys
Sivu on viimeksi tarkistettu 15.5.2026
Voiko hiv-positiivinen saada lapsia?
Henkilö, jolla on hiv, voi perustaa perheen siinä missä muutkin. Hiv-tartunnasta huolimatta henkilön toiveet ja oikeudet perheen perustamiseen ovat samanlaisia kuin muillakin.
Jos suunnitelmissa on raskaus, on tärkeää jutella jo hyvissä ajoin asiasta hoitavan infektiolääkärin kanssa. Hedelmällisessä iässä olevan henkilön hiv-lääkitys tulisi aina suunnitella niin, että raskauden madollisuus otetaan huomioon.
Toimivalla hiv-lääkityksellä oleva henkilö ei tartuta hiviä, joten hedelmöityskeinona voi olla niin yhdyntä kuin hedelmöityshoito. Suuri osa pareista valitsee hedelmöityskeinoksi yhdynnän ilman ennaltaehkäisevää lääkitystä. Hoitava lääkäri tekee lopullisen arvion ennaltaehkäisevän lääkityksen tarpeesta.
Jos raskautta yritetään yhdyntöjen kautta eikä raskaus ala vuoden kuluessa, suositellaan keskustelemaan asiasta esimerkiksi terveyskeskuslääkärin, gynekologin tai infektiolääkärin vastaanoton yhteydessä lapsettomuusselvitysten käynnistämiseksi. Hiv-positiivinen voi keskustella asiasta terveyskeskuslääkärin tai infektiolääkärin kanssa lähetteen tekemiseksi lapsettomuustutkimuksiin. Hiv-tartunnan saaneilla on oikeus hedelmöityshoitoihin Suomessa.
Miten hiv vaikuttaa raskauteen?
Hiv-infektion ei tiedetä häiritsevän raskauden kulkua eikä raskaus vaikuta hiv-infektion kulkuun. Raskauden seuranta tehdään tavalliseen tapaan äitiyspoliklinikalla ja neuvolassa.
Jos raskaana oleva henkilö ei ole toimivalla lääkityksellä, voi hiv siirtyä raskaana olevasta sikiöön missä tahansa raskauden vaiheessa, mutta suurin riski on loppuraskaudessa ja synnytyksessä. Hiv voi tarttua myös imetyksen välityksellä. Synnytyshetkellä raskaana olevan henkilön veren virusmäärä on merkittävin tartunnan riskiä ennustava tekijä. Siksi hiv-testaus ja hiv-hoidon aloittaminen viimeistään raskauden aikana on tärkeää.
Kun raskaana oleva ottaa hiv-lääkityksensä säännöllisesti, lapsen tartuntariski on erittäin alhainen (jopa alle yhden prosentin). Ilman lääkehoitoa tartunnan riski on korkea, jopa 15–40 prosenttia. Käytännössä, jos raskaana oleva henkilö on toimivalla hiv-lääkityksellä, lapsi syntyy todennäköisesti terveenä. Suomessa on syntynyt noin 500 tervettä, hiv-negatiivista lasta hiv-tartunnan saaneelle vanhemmalle.
Hiv ja imetys
Hiviin ja imetykseen liittyvät ohjeistukset vaihtelevat eri maissa, ja niihin liittyy useita avoimia kysymyksiä ja tutkimusnäyttö on rajallista. Women Against Viruses in Europe (Wave) on koonnut yhteen eurooppalaiset hiviä ja imetystä koskevat suositukset, jotta sekä terveydenhuollon ammattilaisilla että hiv-positiivisilla olisi paremmat tiedot imetystä koskevan päätöksenteon tueksi.
Lue lisää eurooppalaisista ohjeistuksista (Wave) >>
Pääosin korkean tulotason maissa, joissa hiv-hoito on hyvin saatavilla, hoitovasteet ovat hyviä ja hiv-positiivisten virusmäärät ovat mittaamattomissa, suositellaan äidinmaidon korviketta ensisijaisena ravintona hiv-positiivisten vauvoille.
Yhä useammat maat kuitenkin tarjoavat suosituksia vanhempien tukemiseksi myös silloin, kun he päättävät imettää ja tietyt kriteerit täyttyvät. Näissä ohjeistuksissa edellytetään hiv-positiivisen vanhemman mittaamattomissa olevaa virusmäärää, hyvää hoitoon sitoutumista ja säännöllistä seurantaa imetysjakson aikana. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa (BHIVA 2023) imetystä pidetään mahdollisena vaihtoehtona, jos imettävän vanhemman virusmäärä on pysyvästi alhainen (alle 50 kopiota/ml) ja seuranta on tiheää. Lue lisää Iso-Britannian suosituksista >>
Suositukset imeväisen prep-/pep-lääkityksen tarpeesta ja ajoituksesta vaihtelevat maittain. Osa eurooppalaisista maista katsoo, että sille ei ole tarvetta, jos imettävän vanhemman virusmäärä on pieni. Joissain maissa estolääkitystä suositellaan koko imetyksen ajaksi. Lisäksi ohjeistukset imetyksen kestosta ja sekaruokinnasta vaihtelevat. Osa maista pitää sekaruokintaa (imetys ja korvike /kiinteät ruoat) riskitekijänä hivin tarttumiselle imetyksen aikana. Tiheä virusmääräseuranta katsotaan kaikissa maissa välttämättömäksi, jotta mahdollinen tartunta havaittaisiin varhain.
Suomessa imetystä arvioidaan yksilöllisesti raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Päätös tehdään odottajan ja hoitavan lääkärin yhteistyönä, ottaen huomioon virusmäärä, hoitoon sitoutuminen sekä lapsen terveyden seuranta. Suomessa korvikeruokinta nähdään usein hyvänä vaihtoehtona, johon ei liity minkäänlaista tartuntariskiä. Kuitenkin on tärkeää, että vanhempia tuetaan imetykseen liittyvässä päätöksenteossa.
Ota imetykseen liittyvät kysymykset ja pohdinnat avoimesti puheeksi hoitavan tahon kanssa! Vaihtoehdoista tulee keskustella yhdessä, asiakkaan tilanne huomioiden.
Hiv-positiivisten raskauden seuranta ja synnytys eivät nykypäivänä juurikaan poikkea tavanomaisesta, mutta niiden turvallinen toteutuminen edellyttää yhteistyötä neuvolan, synnytyssairaalan ja tartuntatautien poliklinikan sekä raskaana olevan välillä. Tartuntariskiä raskaana olevalta lapselle voidaan nykyhoidolla pitää erittäin pienenä, mutta tarkkoja lukemia imetyksen yhteydessä esiintyvistä tartunnoista ei ole saatavilla.
Varhainen vuorovaikutus vauvan kanssa on tärkeää!
Imetys on monelle vauvaa odottavalle vanhemmalle tärkeä, mutta myös herkkä aihe, josta on tärkeää keskustella sekä vanhempien kesken että terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Imetyksellä on monia terveyshyötyjä ja se vahvistaa vauvan ja vanhemman välistä kiintymyssuhdetta, mutta kiintymyssuhde rakentuu yhtä lailla myös vauvantahtisen pulloruokinnan kautta. Imetys ei ole kaikille vanhemmille mahdollinen, ja syitä voi olla monia. Kiintymyssuhdetta rakennetaan vauvan kanssa kaikella varhaisella vuorovaikutuksella. Varhaista vuorovaikutusta on kaikki se, mitä vauva ja vanhempi tekevät yhdessä, kuten vauvan hoitotilanteet, syöttötilanteet sekä yhdessä seurustelu ja leikkiminen. Vuorovaikutuksen keskiössä ovat lempeät katseet ja vauvalle ääneen puhuminen sekä hellät kosketukset. Vauvan pitäminen lähellä vanhemman ihoa lisää vauvan turvallisuuden tunnetta.
Neuvolassa kannattaa ottaa puheeksi kysymykset liittyen imetykseen, vauvan hoitoon ja hyvään vuorovaikutukseen.