Kysymys
Hei. Olen nuori mies (18), ja hyvin kiinnostunut itsetyydytyksestä. Se on lähes jokailtainen rutiini ennen nukkumaan menoa. Minulle tuo runkkaushetki antaa oikein nautinnollisen päätöksen päivälle ja hyvät yöunet. Siitä on siis paljon iloa. Mieleeni on tullut sellaiset ihmiset, jotka eivät jostakin syystä pysty huolehtimaan seksuaalisista tarpeistaan. Jos vaikka kädet eivät toimi. Onko silloin mahdollista mitenkään saada tyydytettyä tarpeitaan? Vaikuttaahan se yleiseen hyvinvointiinkin, jos ei saa nautintoa. Olen miettinyt miten minun kävisi, jos teloisin molemmat käteni. Tuntuisi kovin vaikealta ajatella, jos ei voisi saada seksuaalisia haluja mitenkään toteutettua. On toki selvää, että jos olisi pahasti vammautunut, olisi silloin monta kertaa isompiakin vaikeuksia, kuin runkkaaminen. Mutta kuitenkin. Eihän seksuaaliset halut sillä katoa, jos on esim. käsi kipsissä. Voi olla, että olen lapsellinen tätä miettiessäni. En mahda sille kuitenkaan mitään. Haluaisin myös tietää, millä tavalla sairaalassa pestään sukuelimet. Jos ei pysty itse pesemään. Onko se hoitajille jotenkin kiusallista? Miten nuori naishoitaja siihen suhtautuisi, jos mies odottaisi penis kovana pesua? Entäpä yölliset siemensyöksyt? Nehän lisääntyisivät, jos ei voisi käyttää käsiä hereillä ollessa? Kai tällaiset asiat tulevat hoitajille eteen opiskeluaikana.
Vastaus
Kiitos yhteydenotostasi nettineuvontaan!
Nostat esille erittäin tärkeän aiheen. Kun puhutaan esimerkiksi hoitopalveluista niin niissä on eroja sen suhteen, että miten hyvää hoito on, ja miten kokonaisvaltaisesti ihminen kohdataan. Vastaukseni tulee auttamatta olemaan suppea, sillä keskistyn nyt seksuaalisuuden näkökulmiin. Vammaisten ihmisten ihmisoikeuksien toteutumisesta voi kysyä lisää esimerkiksi vammaisten ihmisten oikeuksia ajavista järjestöistä.
Vammainen ihminen on yhtälailla seksuaalinen olento kuin vammaton ihminen. Vammaisella voi olla seksuaalisia tarpeita siinä missä vammattomilla ihmisillä. Seksuaalisuus, ja sen ilmeneminen sekä seksuaaliset tarpeet ovat yksilöllisiä asioita meidän kaikkien kohdalla riippumatta henkilökohtaisista ominaisuuksistamme. Se, miten ihminen kokee itsensä seksuaalisena olentona, riippuu ihmisestä itsestään. Vammaisuudella voidaan myös tarkoittaa hyvin erilaisia asioita eikä vammaisuudesta puhuminen yksinään kerro mitään vamman luonteesta. Viestissäsi puhut sellaisesta vammaisuudesta, mikä vaikuttaa ihmisen liikkumiseen siten, että ihminen tarvitsee tukea arjen toimintoihin, mikäli esimerkiksi kädet eivät toimi. Pohdit sen vaikutusta seksuaalisuuteen sekä omasta terveydestä huolehtimiseen esimerkiksi intiimihygienian osalta. Intiimihygienia on asia, jossa hoitohenkilökunta esimerkiksi sairaalassa tai hoivakodeissa on koulutettu avustamaan, ja se on heidän arkeansa. Esimerkiksi vessassa auttamisen ei ainakaan tulisi olla kovin kummallinen asia. Riippuu varmasti ihmisestä, että millä tavalla hän avustamisen kokee, mutta myötätuntoinen ja ammattitaitoinen avustaja ei pidä tätä mitenkään erikoisena asiana. Me kaikki ulostamme, me kaikki peseydymme, ja sen ei tulisi olla kummallinen asia.
Vammaisen henkilön seksuaalisuuden kohtaaminen on toinen asia. Esimerkiksi hoitohenkilökunta ei välttämättä osaa tunnistaa seksuaalisuutta keskeisenä osana ihmisyyttä eikä esimerkiksi seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisen tärkeyttä. Myös kasvattajat, läheiset ihmiset tai sosiaalinen ympäristö ylipäänsä eivät välttämättä huomioi vammaisen ihmisen seksuaalisuutta keskeisenä osana elämää. Erilaisissa ympäristöissä lähtien kotiolosuhteista kouluihin, terveydenhuoltoon tai vammaispalveluihin, on epäkohtia sen suhteen, miten hyvin seksuaalisuus otetaan puheeksi. Ihminen voi kuitenkin tarvita tukea arjessa selviytymiseen, ja tämä voi tarkoittaa myös seksuaalisessa hyvinvoinnissa tukemista. Vammaisella ihmisellä on samat seksuaalioikeudet kuin muillakin, mutta valitettavan usein vammaisen ihmisen seksuaalisuutta ei tunnisteta tai siitä vaietaan. Avusteinen seksi ei ole tuntematon asia, mutta esimerkiksi työntekijät, huoltajat/vanhemmat tai läheiset eivät välttämättä ole kykeneviä tai koulutettuja kohtaamaan vammaisten ihmisten seksuaalisia tarpeita eivätkä välttämättä ole valmiita tukemaan heidän seksuaalisen hyvinvoinnin toteutumista. Seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisyyttä, ja tämän ohittaminen vammaisen ihmisen kohdalla polkee ihmisoikeuksia. Uskaltaisin jopa väittää, että esimerkiksi hoitoalan opintoihin kuuluu erittäin vähän seksuaalisuuteen liittyvien teemojen käsittelyä, ja usein seksuaalisuuteen liittyvä osaaminen kerätään täydennyskoulutusten puitteissa. Tämä on ongelmallinen asia, ja näkyy tietenkin esimerkiksi hoitopalvelujen arjessa myös. Onneksi hoitopalveluista löytyy kuitenkin myös osaavaa ja koulutettua henkilökuntaa, jotka ottavat vammaisten ihmisten seksuaalioikeudet puheeksi. Samaa tekevät myös jotkut vammaiset henkilöt itse. On tärkeää, että vammaisia ihmisiä tuetaan myös näissä asioissa, ja työntekijät osaisivat mahdollistaa seksuaalisen nautinnon kokemisen monilla tavoilla. Tämä ei tarkoita seksitilanteissa mukana olemista, vaan seksuaalisen nautinnon mahdollistamista niin, että henkilöllä on esimerkiksi riittävästi yksityisyyttä tai esimerkiksi seksivälineitä käytössään. Se, miten tämä toteutuu riippuu palvelun tuottajasta, henkilökunnasta, huoltajasta, avustajasta jne.
Lopuksi haluan vielä sanoa, että ihmiset voivat olla erilaisessa asemassa keskenään suhteessa seksuaalisuuteen liittyviin asioihin. Riippuu kovasti vamman tai vammaisuuden luonteesta, miten hyvin seksuaalisuus henkilön kohdalla huomioidaan, ja miten hyvin ihmisellä itsellään on mahdollisuus seksuaaliseen nautintoon. Vammainen ihminen voi elää täysipainoista elämää yhteiskunnan jäsenenä, käydä koulua, tehdä töitä ja harrastaa tai perustaa halutessaan perheen. Toisena ääripäänä vammainen ihminen voi olla hyvinkin riippuvainen tuesta selviytyäkseen arjesta, jolloin ammattilaisten ja muiden läheisten vastuu myös seksuaalisen hyvinvoinnin turvaamisesta korostuu. Seksuaalinen hyvinvointi on keskeinen osa ihmisenä elämistä, ja tämä asia tulisi tunnistaa jokaisen kohdalla vammasta tai vammattomuudesta huolimatta.
Kiitos asian esille tuomisesta.
Terkuin,
Viivi, seksuaalineuvoja
