15.2.2021

Hiv ja korona – pandemiat kannattaa hiihtää eri latuja

kuvassa kaksi suojakäsinein peitettyä kättä kannattelee maapalloa, jonka päälle on puettu kasvomaski

Hiv ja korona -artikkelin on kirjoittanut Hivpointin kohderyhmäasiantuntija Teppo Heikkinen

Hiv ja korona ovat virussairauksia ja molemmat tällä hetkellä myös maailmanlaajuisia pandemioita. UNAIDS:n tilastojen mukaan hiviin on sairastunut maailmassa arviolta 76 miljoonaa ja  ECDC:n tilastojen mukaan koronaan noin 103 miljoonaa ihmistä. 40 vuotta kestäneen hiv-pandemian aikana aidsiin on arvioitu kuolleen n. 33 miljoonaa ihmistä. Vuoden 2021 alussa koko maailmassa koronaan oli kuollut n. 2,2 miljoonaa ihmistä. 

Vaikka hivillä ja koronalla virussairauksina on yhteistä, on niillä myös merkittäviä eroja. Eroa on muun muassa siinä, miten helposti ne tarttuvat ja millaisia suojautumiskeinoja joudutaan käyttämään tartunnan ehkäisyssä. Tämän jälkeen tuleekin jo mukaan enemmän selviä yhteiskunnallisia tekijöitä, jotka erottavat koronaa hivistä. Keskeinen ero on siinä, miten stigma vaikuttaa tartunnan saaneisiin ja tartuntariskissä oleviin. Selviä eroja on ollut myös siinä, millä nopeudella, miten ja kenen toimesta tutkimus- ja ennaltaehkäisytyö käynnistyivät sen jälkeen, kun tartuntoja alettiin todeta. Erittäin merkittävä ero on ollut myös siinä, millaisia taloudellisia resursseja näiden pandemioiden ennaltaehkäisyyn ja esim. lääkehoidon kehittämiseen on osoitettu pandemioiden alussa.  

Käsittelen aihetta kahdessa artikkelissa. Keskeisimmin viittaan, varsinkin hivin osalta, yhdysvaltalaiseen tutkimukseen ja keskusteluun, koska hiv nousi aikoinaan, 40 vuotta sitten, esille nimenomaan yhdysvaltalaisessa kontekstissa. Yhdysvalloissa käytiin myös merkittävimmät ja laajimmin dokumentoidut taistelut – ja tätä historiaa voi kutsua nimenomaan taisteluksi – siitä, miten hivin ennaltaehkäisytyö ja tutkimus hivin hoidosta saatiin aloitettua.  

Hiv ja korona – sairauksia on rinnastettu liian yksioikoisesti 

Hiv- ja koronapandemioiden monista selvistä eroista huolimatta, kun koronatartunnat alkoivat lisääntyä keväällä 2020, varsinkin yhdysvaltalaisessa keskustelussa ja mediassa alkoi näkyä merkkejä koronan ja hivin yksioikoisesta rinnastamisesta toisiinsa. Tähän liian yksioikoiseen rinnastamiseen onneksi myös puututtiin mediassa jo varhain. Ensimmäisten joukossa aihetta kriittisesti käsitteli historian apulaisprofessori Paul M. Renfro artikkelissaan Washington Post -sanomalehdessä 6.4.2020. Artikkelissa Renfro varoittaa vetämästä liian helposti yhtäläisyysmerkkejä näiden sairauksien välille kontekstualisoimatta riittävästi asiaa.

”Hiv ja korona ovat selvästi erilaisia sairauksia, ja näiden kahden sekoittaminen voi peittää enemmän kuin paljastaa tämän päivän pandemiasta. ”

Paul M. Renfro

Korona tarttuu hiviä helpommin 

Lyhyesti voi sanoa, että hiv voi tarttua ainoastaan kolmella tavalla: suojaamattomassa seksissä, veren välityksellä tai äidistä lapseen raskauden tai synnytyksen aikana. Hi-virus on hyvin hauras eikä se säily tartuttavana ihmisen elimistön ulkopuolella. 

Koronavirus sen sijaan tarttuu huomattavasti hiviä helpommin ja säilyy elävänä myös kehon ulkopuolella ja pinnoilla. THL:n sivujen mukaan koronavirus ”tarttuu ensisijaisesti pisaratartuntana, kun sairastunut henkilö yskii tai aivastaa. Lähikontaktissa korona voi tarttua myös kosketuksen välityksellä, jos sairastunut on esimerkiksi yskinyt käsiinsä ja on sen jälkeen koskenut toiseen ihmiseen”. THL:n sivujen mukaan ”koronavirus voi tarttua myös ilmavälitteisesti eli pienten aerosolien muodossa” ja tämän vuoksi koronavirukselta suojautumisen ohjeisiin kuuluvat: vähintään 1-2 metrin etäisyyden pitäminen ihmisten välillä, kasvomaskin käyttö tilanteissa, joissa riittävää etäisyyttä muihin ei voida pitää, ihmismäärän rajoittaminen samassa tilassa ja riittävä ilmanvaihto sisätiloissa. Lisäksi THL:n sivuilla mainitaan, että ”virus voi tarttua myös kosketuksen kautta pinnoilta, joille on hiljattain päätynyt sairastuneen hengitystie-eritteitä”.

Hiv-tartunnan saaneiden eristäminen ei ole perusteltua

Eristys- ja karanteenitoimet ovat koronavirustartuntojen ehkäisemiseksi tietyissä tilanteissa hyvinkin perusteltuja, mutta hivin kohdalla tartunnan saaneiden eristäminen tai karanteeniin laittaminen sillä perusteella, että he olisivat tartuntariski ei-tartunnan saaneille, ei ole millään tavalla perusteltua. Tiedämme kuitenkin historiasta, että eristystä, karanteenia ja kanssaihmisten ylenmääräistä suojautumista hiv-positiivisten seurassa on tapahtunut kaikkialla maailmassa. Ja tätä tapahtuu, hivin pitkästä historiasta huolimatta, jossain määrin edelleenkin. Jos haluaa saada historiallista perspektiiviä siihen, millaista hiv-positiivisten kohtaaminen on suomalaisessa yhteiskunnassa ollut, kannattaa lukea Hanna Nikkasen ja Antti Järven kirja ”Karanteeni, kuinka aids saapui Suomeen”.  

Hyvä on kuitenkin muistaa, että koronatartunnan saaneetkaan eivät tarvitse eristystä sosiaalisesti. Onkin harmillista, että julkisuudessa on niin usein virheellisesti puhuttu tarpeesta pitää ihmisten välillä sosiaalista etäisyyttä, kun kyse on nimenomaan fyysisestä etäisyydestä. Erityisen hämmästeltävää sosiaalisen etäisyyden peräänkuuluttaminen on maailmassa, joka on niin täynnä kyberiä, virtuaalisuutta ja sosiaalista mediaa.  

Hiv ja korona – suhtautuminen sairauksiin osin jopa vastakkaista

Korona tarttuu siis selvästi hiviä herkemmin. Vaikka myös koronan tarttumista on pelätty, on hivin tarttumista pelätty erityisesti menneinä vuosikymmeninä ja pelätään edelleenkin monesti täysin ilman perusteita. Kyselyissä (esim. Maailman aids-päivän aikoihin tehdyissä kyselyissä viime vuosinakin) on todettu monien edelleenkin pelkäävän ja uskovan hivin tarttuvan joko vessanpytystä tai hyönteisten pistosta tai puremasta. Jotkut myös pelkäävät hivin tarttumista suudellessa. Valitettavasti tätä virheellistä tietoa levitetään jopa joillakin virallisilla tahoilla, kuten Suomen Hammaslääkäriliiton sivuilla, missä yhä edelleen virheellisesti mainitaan hivin tarttumisen olevan mahdollista syvissä kielisuudelmissa.  

Sen lisäksi, että hiviä on pelätty perusteettomasti, on toki muitakin suhtautumistapoja, jotka erottavat hiviä ja koronaa toisistaan. Suhtautuminen on joiltakin osin jopa vastakkaista. Yksi esimerkki tästä voisi olla vaikkapa ne näkyvät artikkelit 1980-luvulla valtalehdistössä (esim. Helsingin Sanomat), joissa maalailtiin 100 000 ihmisen sairastuvan hiviin Helsingissä. Vastakohtana tälle korona-aikaan olemme nähneet koronariskin vähättelyä niin valtionjohtajien (esim. Trump ja Bolsonaro) kuin myös populististen puolueiden ja muiden populististen poliittisten tahojen toimesta.  

Pelottelun sijaan tarvitaan oikeaa tietoa, osallisuutta ja tinkimätöntä toimintaa 

Turhaa pelkoa tai pelottelua ei kummankaan viruksen ympärillä tarvita. Tarvitaan oikeaa tietoa esimerkiksi siitä, miten virus tarttuu ja miten se ei tartu ja miten tartuntariskiä voidaan välttää tai pienentää. Tämän lisäksi tarvitaan tietoa ja taitoa kohdata tartunnan saaneet asiallisesti ja yhdenvertaisesti sekä tinkimätöntä toimintaa tartunnan saaneiden syrjintää vastaan. Tarvitaan myös oikein kohdennettua ja riittävästi resursoitua ennaltaehkäisytyötä, ja erityisesti niiden yhteisöjen mukaan ottamista ja ennaltaehkäisytyötä niiden yhteisöjen parissa, joita hiv ja/tai korona erityisesti koskettavat.  

Teppo Heikkinen, kohderyhmäasiantuntija, Hivpoint

Artikkelin seuraava osa, jossa käsitellään muun muassa sairauksiin kohdistuvaa stigmaa, julkaistaan maaliskuun alussa.