Hän näkee matalan kynnyksen testaustoiminnan avainasemassa seksitautitartuntojen määrän pysäyttämiseksi
Jukka Keronen on toiminut Hivpointin toiminnanjohtajana vuodesta 2013. Hän on ollut vahvasti mukana kehittämässä toimintaa ja toiminut vakaana johtajana työyhteisölle niin nousujohteisena kautena kuin rahoitusleikkaustenkin aikana. Hänen toiminta-aikanaan Hivpoint on vahvistanut asemaansa asiantuntijaorganisaationa.
Toiminnanjohtajana Jukka Keronen jättää Hivpointin taakseen, mutta hänellä on vahva näkemys siitä, miten tällaisina epävakaina aikoina, jolloin tilanteet muuttuvat nopeasti, tulisi järjestöjen, viranomaisten ja hyvinvointialueiden yhteistyön sujua mutkattomasti toisiaan tukien, poistaen esteitä testauksen edistämiseksi ja seksitautitartuntojen määrän kasvun pysäyttämiseksi. Ja tässä kohdassa on kehitettävää.
Tarttuvien tautien osalta ei voi mennä mukaan jatkuvan kehityksen harhaan.
“Tarttuvien tautien osalta ei voi mennä mukaan jatkuvan kehityksen harhaan. Vuosien ajan uusien hiv-tartuntojen määrät laskivat, samoin kuppa- ja tippuriluvut. Mutta tilanne on muuttunut nopeasti. Uusien hiv-tartuntojen lisäksi myös kuppa- ja tippuritartuntoja on todettu parin vuoden ajan ennätysmääriä.
Tilanne on paljastanut terveydenhuoltoomme sisään leivotun jähmeyden. Suuri osa näiden tarttuvien tautien suhteen avainryhmiin kuuluvista ihmisistä olisi tavoitettavissa kolmannen sektorin matalan kynnyksen palveluiden kautta. Järjestelmä ei kuitenkaan osaa tai halua hyödyntää tätä mahdollisuutta läheskään täysimääräisesti. Esimerkiksi hivin osalta Suomessa on monipuolinen valtakunnallinen strategia, mutta sen tärkeiden osien käytännön toteutus on hyvinvointialueiden päätösvallassa. Näin on esimerkiksi testauksen järjestämisen suhteen. Tämä voi pahimmillaan johtaa tilanteisiin, joissa yksittäinen hyvinvointialue viivyttää tai estää kolmannen sektorin asiantuntemuksen hyödyntämistä. Pahimmillaan seurauksena voi olla tartuntojen hitaampi löytyminen ja nopeampi leviäminen. Kaipaisinkin hivin ja kenties muidenkin harvinaisempien sairauksien suhteen jämäkämpää valtakunnallista hallinnollista ja taloudellista ohjausta. Jos se ei ole mahdollista nykyisen lainsäädännön puitteissa, lakia on syytä muuttaa.”
Kuluneeseen kymmeneen vuoteen mahtuu varsin monenlaisia vaiheita. Raskaimpana ehkä viimeisen kolmen vuoden ajan sopeuttamisvaihe, jolloin jouduimme luopumaan muun muassa Oulun ja Tampereen toimipisteistä ja useasta pitkäaikaisesta hienosta työtoverista. Työyhteisön ammatillisuuden ja sinnikkyyden ansiosta tästäkin kuitenkin on selvitty. Ensi vuoden tilanne näyttää jo varsin valoisalta, kun uusia ajankohtaisiin haasteisiin vastaavia hankkeita käynnistyy. Täytyy myös kiittää säätiön hallitusta vankkumattomasta tuesta vaikeimpinakin aikoina. Vähäinen ei ole ollut myöskään yhteistyökumppanien rooli toiminnan kehittämisen ja rahoituksen tukena.
Kymmenestä antoisasta vuodesta kiittäen,
Jukka Keronen