Vieraskynässä Marja Ahtola, Hivpointin viestinnän harjoittelija.
Ilmojen viiletessä ja iltojen pimetessä tuntuu myös kotisohvan vetovoima lisääntyvän. Illanvietot TV:n seurassa ovat monelle meistä viihdettä, jota emme tule ajatelleeksi sen enempää. Kuitenkin juuri televisiosarjoilla ja muilla arkisilla mediatuotteilla on ollut merkittävä vaikutus monen nuoren, ja toki toisinaan myös aikuisten, oman seksuaalisuuden löytämiseen ja hyväksymiseen. Etenkin populaareilla sarjoilla on ollut mahdollisuus nostaa laajemmin esiin identiteettejä ja elämänvalintoja, joiden mahdollisuudesta suurella osaa katsojista ei ole ollut aiemmin tietoa tai ymmärrystä.
Fiktiivisten, mutta samaistuttavien hahmojen kautta on mahdollista kokea itsessään tunteita, jotka eivät omaan elinpiiriin ole muuten kuuluneet. Eläytyessään TV-sarjojen, elokuvien, kirjojen tai pelien hahmoon voi leikitellä ajatuksella siitä miltä oma elämä näyttäisi tai tuntuisi, jos hahmon valinnat tai kokemukset olisivat itselle mahdollisia. Mitä itse tekisin tässä tilanteessa? Miten liikkuisin tässä kehossa, kuinka olisin tässä tilassa?
Seksuaalisten mahdollisuuksien kentällä jopa yksipuoliseksi ja normatiiviseksi parjattu porno on pystynyt tarjoamaan monille oivalluksia omasta seksuaalisuudestaan. Vaikka turvaseksin tai nautinnollisten asentojen suorana ohjekirjana pornoa ei voida käyttää, on se turvallinen tapa tarkastella etäältä millaiset aktit, kumppanit tai dynamiikat saavat oman halun syttymään. Pysähtyen siihen yksityiskohtaan, joka sai otteeseensa tai tunnustellen sitä kosketusta, joka kosketti ruudun takaa saattaa nähdä uusin silmin seksuaalisuutensa sellaisena kuin se juuri tässä hetkessä ja elämäntilanteessa on. Osa näistä ideoista voi olla mukava jakaa kumppaneiden kanssa, mutta jotkin fantasiat saattavat kukoistaa kauneimmin juuri mielikuvien tasolla tai omassa rauhassa katseltuina.
Siinä missä nuorille tuntuu tärkeältä korostaa, että pornossa ja TV:ssä näytettävät asiat eivät ole todellisuutta, tuntuu aikuisten kohdalla olennaisemmalta muistuttaa, että fiktiosta heräävät tunteet ovat todellisia ja saavat olla itselle merkityksellisiä. Tämä vuosi on repinyt meitä etäälle toisistamme ja monet ovat jääneet vaille kaipaamaansa kontaktia. Illat TV:n äärellä eivät ole aina olleet niinkään viihtymistä kuin harhautusta uutisista, muuttuvista suosituksista ja yksinäisyydestä. Kuitenkin jonakin päivänä, jos vain annamme mahdollisuuden, voi arkisen ohikiitävä hetki kotisohvalla tarjota kosketuksen johonkin sellaiseen kohtaan itsessämme, jonka olemassaolosta emme olleet aiemmin edes tietoisia. Illanvietossa itsensä kanssa on mahdollista löytää kihelmöivän tuoreita haluja ja kaipauksia, avartuvia mahdollisuuksia tai identiteetin palasia, joille ei aiemmin ollut tilaa. Vanha koirakin voi oppia uusia temppuja – tai ainakin uusia puolia itsessään.