Hiviin liittyvä pelko

Sivu on viimeksi tarkistettu 5.4.2024

Hiv on krooninen sairaus, johon on olemassa erinomainen lääkitys. Hiv-tartunnan saaneiden elinajanodote on Suomessa yhtä pitkä kuin heillä, joilla ei ole hiv-tartuntaa. Hiv-lääkitys pitää hiv-tartunnan saaneen terveenä ja hyvinvoivana. Hiv ei tartu seksin välityksellä hiv-positiiviselta, joka on toimivalla lääkityksellä.

Hivpointin neuvontapalveluissa on vuosien varrella havaittu, että osalla palveluihin yhteyttä ottaneista hivin pelko on voimakas. Toisinaan pelko ei helpotu, vaikka asiakas saisi ajankohtaista tietoa hivistä sekä tiedon, ettei todellista riskiä hivin tarttumiselle ole ollut. Joskus pelko on niin voimakasta, että henkilö palaa toistuvasti neuvontapalveluihin, ja hänen voi olla vaikea uskoa, ettei hänellä ole hiv-tartuntaa, vaikka hiv-testi niin kertoisikin.

Miksi pelon kohde on juuri hiv?

Hiviin liittyvä pelko voi juontaa juurensa siihen, että hiv on ollut 1980-luvun alussa vakava, pahimmillaan hengenvaarallinen sairaus. Tuohon aikaan hivistä ja aidsista uutisoitiin dramaattisesti, ja nämä uutiset ovat saattaneet jäädä elämään voimakkaasti ihmisten mielissä. Sairauteen liittyi myös paljon tietämättömyyttä sen tartuntatavoista.

Hiviin liittyvä uutisointi on usein edelleenkin sensaatiohakuista, ja hiviin liittyy monia vääriä uskomuksia. Nämä ovat omiaan vahvistamaan hiviin liittyviä pelkoja. Hivpoint pyrkii aktiivisesti lisäämään oikeaa, ajankohtaista tietoa hivistä ja näin vähentämään hiviin liittyvää pelkoa.

Hivpoint haluaa myös tukea hiv-pelosta kärsiviä ohjaamalla heidät oikeanlaisten palveluiden piiriin.

Hiv-pelon taustalla voi olla ahdistava tapahtuma tai elämäntilanne, joskus myös pakko-oireinen häiriö tai yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

Kokemuksemme mukaan voimakkaan hiv-pelon voi laukaista häpeän tunne, ahdistava tapahtuma tai kuormittava elämäntilanne. Seksuaalisuuteen liittyy yhteiskunnassamme paljon normeja, jotka vaikuttavat siihen, mitä pidetään oikeanlaisena tapana toteuttaa seksuaalisuutta. Normeista poikkeaminen saattaa aiheuttaa osassa ihmisistä häpeää ja ahdistusta, mikä voi myös ilmetä voimakkaana hivin pelkona.

Tilanteita, jotka havaintojemme mukaan saattavat laukaista hiv-pelon, ovat esimerkiksi seksi- ja erotiikkapalvelujen osto, ensimmäiset kokemukset miesten välisestä seksistä tai satunnaiset seksisuhteet. Monelle ahdistavinta hiv-pelossa on se mahdollisuus, että tartuttaisi hivin toiselle ihmiselle. Parisuhteen ulkopuolella tapahtuva seksi, josta ei ole sovittu oman kumppanin kanssa, onkin yksi tyypillisimmistä hiv-pelon taustalla olevista tilanteista.

Myös seksuaaliväkivallan kohteeksi joutuminen voi laukaista voimakkaan hiv-pelon. Seksuaaliväkivaltatilanteissa oikea-aikaisen avun ja tuen saaminen on ensiarvioisen tärkeää. Tukitoimissa olisi tärkeää huomioida myös hiviin liittyvät asiat, kuten hivin jälkiehkäisy (PEP), hiv-testaus sekä hiv-pelon käsittely ammattilaisen tuella.

Seri-tukikeskukset ovat tukiyksikköjä kaikille yli 16-vuotiaille seksuaaliväkivaltaa kokeneille sukupuolesta riippumatta. Tietoa Seri-tukikeskuksista sekä kaikkien Seri-yksiköiden yhteystiedot löydät täältä. Myös kriisikeskus Tukinainen tarjoaa apua ja tukea seksuaaliväkivallan uhrille sukupuoleen katsomatta.

Hiv-pelon taustalla voi olla myös pakko-oireinen häiriö

Toistuvan ja elämää häiritsevän hiv-pelon taustalla voi olla pakko-oireinen häiriö eli OCD, obsessive-compulsive disorder. Lievinä ja satunnaisesti ilmenevinä erilaiset pakko-oireet ovat yleisiä. Noin 2–3 % ihmisistä ilmenee varsinaista pakko-oireista häiriötä joskus elämänsä aikana. Pakko-oireiseen häiriöön on saatavilla apua.

Pakko-oireisessa häiriössä ilmenee pakkoajatuksia, pakkotoimintoja tai kumpiakin näistä. Häiriöstä on kyse silloin, kun pakonomaiset ajatukset ja käyttäytyminen ovat jatkuvia, ne aiheuttavat merkittävää ahdistusta ja häiritsevät arkielämää. Häiriö kehittyy usein hitaasti, ja ajatukset ja toiminnot ovat ensin lieviä eivätkä välttämättä häiritse elämää.

Pakkoajatukset ovat tahtomatta mieleen tunkeutuvia, häiritseviltä ja epämiellyttäviltä tuntuvia ajatuksia. Monissa tapauksissa pakkoajatukset liittyvät likaantumisen sekä tartunnan saamisen pelkoon. Pakkotoiminnot ovat pakonomaista käyttäytymistä, jonka tavoitteena on lieventää ahdistusta. Tyypillinen pakko-toiminto voi olla esimerkiksi jatkuvat tarkistaminen ja varmistaminen tai vaatimus toistuvista, rauhoittavista vakuutuksista.

Terveysalan ammattilaisilla voi olla vaikeuksia tunnistaa, milloin kyse on pakkoajatuksista tai -toiminnoista, sillä terveydenhuollon kohtaamiset ovat usein lyhytkestoisia ja kertaluontoisia. Jos asiakas tuo esiin kysymyksiä hivistä, keskitytään usein ratkaisemaan näitä kysymyksiä esimerkiksi ohjaamalla hänet hiv-testiin. Tämä ei kuitenkaan poista pakkoajatuksia tai -toimintoja vaan voi vahvistaa niitä. Terveydenhuollossa asioidessa asiakkaan olisi tärkeää tuoda esiin, jos häiritseviä ajatuksia hivistä on paljon. Näin ammattilaisella on mahdollisuus tarjota oikeanlaista apua ja tukea.

Hiv-pelon taustalla voi olla myös yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, jossa tyypillisiä oireita ovat jatkuva asioista huolehtiminen ja murehtiminen. Mieli ry:n mukaan ahdistuneisuus ilmenee usein kohtuuttomana ja jatkuvana huolena esimerkiksi terveydestä.

Tyypillisiä hiv-tartuntaan liittyviä häiritseviä ajatuksia

Voimakas ja toistuva pelko siitä, että on saanut hiv-tartunnan jossain arkisessa tilanteessa esimerkiksi yleisestä wc:stä, julkisesta liikenteestä tai kaupassakäynnin yhteydessä.
Voimakas ja toistuva pelko siitä, että on saanut hiv-tartunnan arkisessa vuorovaikutustilanteessa toisen ihmisen kanssa.
Voimakas ja toistuva pelko siitä, että olisi huomaamattaan saanut hiv-tartunnan esimerkiksi maassa tai roska-astiassa olevasta neulasta. Jo pelkkä käytetyn neulan näkeminen voi laukaista pelon.
Erilaiset seksitilanteisiin liittyvät voimakkaat ja toistuvat pelot: pelko kondomin rikkoutumisesta, pelko hivin tarttumisesta sellaisissakin seksitavoissa, joissa ei ole hiv-riskiä (esim. suutelu, kumppanin hyväily) ja vaikeus luottaa, että kumppani on käynyt hiv-testissä.
Voimakas ja toistuva pelko siitä, että altistaa läheisensä, tyypillisesti lapsen tai puolison, hiv-tartunnalle. Osalla ihmisistä raskausaika tai vanhemmaksi tulo laukaisee hiv-pelon.
Voimakas ja toistuva pelko siitä, että olisi päihteiden vaikutuksen alaisena saanut hiv-tartunnan ilman, että tilanteesta olisi jäänyt minkäänlaista muistikuvaa.
Voimakas ja toistuva pelko siitä, että olisi saanut hiv-tartunnan terveydenhuollon toimenpiteessä joko asiakkaana tai ammattilaisena.

Hiviin liittyviä pakkotoimintoja voivat olla

Toistuva käsien tai muiden kehonosien peseminen.
Toistuva vaatteiden peseminen ja kodin pintojen puhdistaminen.
Jatkuva, pakonomainen tiedonhankinta hiv-tartunnasta eri tietolähteistä, yleensä internetistä.
Jatkuva varmistuksen hakeminen omaan tilanteeseen läheisiltä tai terveysalan ammattilaisilta. Kun kyse on pakko-oireisesta häiriöstä, vastauksen saaminen helpottaa vain hetken, jonka jälkeen häiritsevät ajatukset taas palaavat.
Jatkuva hivin testaaminen ja vaikeus luottaa negatiiviseen testitulokseen.

Pakko-oireista häiriötä voidaan hoitaa

Pakko-oireinen häiriö heikentää elämänlaatua monin tavoin. Oireiden voimistumiseen voivat vaikuttaa esimerkiksi stressaava tai muuttunut elämäntilanne, kuten raskaus, vanhemmaksi tuleminen tai ero. Pelot voivat myös aktivoitua uudelleen eri elämäntilanteissa.

Pakko-oireista häiriötä voidaan hoitaa lääkityksellä, tietyillä psykoterapiamuodoilla ja oireiden hallintaa tukevilla harjoitteilla. Myös nettiterapiasta tai omahoito-ohjelmista voi olla apua.

Jos tunnistaa itsessään pakko-oireiseen häiriöön sopivia oireita ja niistä on haittaa jokapäiväisessä elämässä, kannattaa mahdollisimman pian kääntyä yleislääkärin, psykiatrin tai psykologin puoleen.

On tärkeää muistaa, että häiritsevät ajatukset ovat yleisiä eikä niitä tarvitse hävetä. Avun etsiminen kannattaa.