31.7.2018

Kansalaisjärjestöt ovat hiv-työn sydän

AIDS2018 konferenssi Amsterdamissa nosti useissa yhteyksissä esiin kansalaisjärjestöjen heikkenevät toimintaympäristöt maailmanlaajuisesti. Huonoja uutisia kuultiin joka puolelta maailmaa. Aktivistit Filipiineiltä, Keniasta, Venezuelasta, Pakistanista ja monista muista maista kertoivat, kuinka viranomaiset vaikeuttavat ja rajoittavat heidän työtään hivin ennaltaehkäisemiseksi ja hiv-positiivisten oikeuksien edistämiseksi. Euroopan Unionin jäsenmaa Unkarikin rajoittaa kansalaisjärjestöjen oikeuksia. Venäjä, jonka hiv-tilanne on yksi maailman nopeimmin heikkenevistä, aloitti vuonna 2016 myös hiv-järjestöjen nimeämisen ns. ulkomaisten agenttien listalle. Ulkomaisiksi agenteiksi nimettyjä järjestöjä kontrolloidaan monin eri tavoin, usein enemmän tai vähemmän mielivaltaisesti. Kansainvälinen hiv-yhteisö joutui itsekin miettimään toimintaansa, kun vuoden 2020 konferenssin pitopaikaksi valittu USA rajoittaa useiden hivin avainryhmiin kuuluvien pääsyä maahan. Esimerkiksi useat pistämällä huumeita käyttävien ihmisten ja seksityöntekijöiden järjestöt kokevat osallistumisen San Franciscoon suunniteltuun tapahtumaan mahdottomaksi.

Suomessa hiv-politiikka on perustunut alusta asti viranomaisten ja järjestöjen yhteistyöhön. Järjestöillä ja hiv-positiivisilla itsellään on ollut keskeinen rooli ennaltaehkäisytyössä sekä pääsy mukaan hiv-strategioiden suunnitteluun. Tämä on ollut osaltaan seurausta suomalaisesta vahvasta kansalaisyhteiskunnan perinteestä, jossa yhdistyksillä on ollut suuri rooli lähes kaikilla elämän aloilla. Kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten yhteistyö on ollut myös yksi niistä tekijöistä, jotka ovat mahdollistaneet Suomen onnistuneen hiv-politiikan. Moni asia on toki ollut hiv-aktivistien taistelun takana eivätkä hiv-positiivisten oikeudet suinkaan ole toteutuneet itsestään. Edelleen on jatkuvasti asioita, joissa näkökulmat viranomaisten ja järjestöjen välillä eroavat. Enemmän on kuitenkin yhteistä. Hiv-asioissa mukana olevien viranomaisten ja hiv-työtä tekevien järjestöjen välillä on pääosin hyvä yhteisymmärrys suomalaisen hiv-työn tärkeimmistä linjoista. Yhteistyössä laadittu Suomen hiv-strategia vuosille 2018-2020 korostaa hivin kannalta keskeisten ihmisryhmien asemaa. Hiv-työtä tulee kohdentaa erityisesti niihin ryhmiin, joissa hivin esiintyvyys on suurta tai jotka muuten ovat suuressa hiv-riskissä: miehet, joilla on seksiä miesten kanssa, korkean hiv-esiintyvyyden alueilta tulevat tai muuten hivin suhteen haavoittuvassa asemassa olevat maahanmuuttajat, pistämällä huumeita käyttävät, vangit sekä matkailijat, joiden matkailuun liittyy kohonnut hiv-riski.

Poliittisella tasolla Suomessa näkyy samoja ilmiöitä kuin Euroopassa ja maailmalla. Suhtautuminen hiv-työhön ja hivin kannalta keskeisiin ihmisryhmiin on jakautunutta. Homofobia, ksenofobia, rasismi ja tyly suhtautuminen yhteiskuntien marginaaleissa eläviin ihmisiin, esimerkiksi huumeita käyttäviin ihmisiin ovat saaneet jalansijaa julkisessa puheessa. Valtaosalla poliitikoistamme on kuitenkin selkeänä vallalla käsitys kaikille kuuluvasta jakamattomasta ihmisarvosta. Poliitikoilla on edessä päätöksiä, joissa he voivat osoittaa myös käytännössä tukensa ihmisoikeuksien puolustamiselle myös hiv-työn näkökulmasta. Tuleva Sote-uudistus saattaa pahimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa erilaisten pienten sairauksien, kuten hiv Suomessa on, tai yhteiskunnan marginaaleissa elävien ihmisten asiat unohtuvat ja he putoavat uudistuksen sudenkuoppiin. Poliitikkojen tehtävä on varmistaa, ettei näin käy. Ei riitä, että sanotaan ”keskustelkaa maakuntien kanssa”. Tästä pitää mennä maakunnille selkeä poliittinen viesti poliittisesti arvovaltaiselta taholta. Järjestöillä on toki vastuu kertoa maakunnille palveluistaan ja toiminnoistaan sekä niiden merkityksestä. Järjestöjen vastuulle ei kuitenkaan voi jättää poliittisen tahdon ilmausta. Toinen merkittävä kysymys on maailman hiv- ja aidstilanne. Suomalaisten poliitikkojen tulee myös ottaa osansa siitä vastuusta, joka koko kansainvälisellä yhteisöllä on hivin voittamisessa. Tämän voi tehdä palauttamalla Suomen tuki kansainvälisille hiv-järjestöille viimeistään seuraavien vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa.

Jukka Keronen
Toiminnanjohtaja

Hivin kotitestaus oli myös esillä AIDS2018 -tapahtumassa.

Hivin kotitestaus oli myös esillä AIDS2018 -tapahtumassa.


Kommentoi: